Miten usein kiinnität huomiotasi ympäristösi yksityiskohtiin
matkalla töihin tai tapaamaan ystäviäsi? Mietitkö ruokaostoksia, huomisen askareita
vai illan harrastuksia? Kuljet samaa reittiä vuodesta toiseen, ohitat huomioimatta
rakennuksia, taideteoksia, erikoisia puita, siltoja, rakennelmia. Vain jos
tapahtuu jotain yllättävää; talo puretaan, silta sortuu tai joki tulvii
huomiosi terävöityy.
Kierros kotikaupungissasi voi olla silti yhtä avartava ja
merkityksellinen kuin kävelykierros Pariisissa. Väite voi kuulostaa naivilta,
sillä mihin rakennukseen Suomessa voin edes alkeellisesti verrata Louvrea,
Eiffel-tornia tai Riemukaarta. En
mihinkään, mutta kyse ei olekaan arkkitehtuuriltaan vaikuttavan rakennuksen
mahtipontisuudesta tai kuuluisan taideteoksen esteettisestä pläjäyksestä.
Kyse on tällä kertaa arjen taiteesta, meitä ympäröivistä merkityksellisistä
yksityiskohdista, jotka näemme, mutta emme silti näe. Ja tarinasta tuon kohteen
takana, joka voi olla omalla tavallaan yhtä kiehtova ja ajatuksia herättäviä
kuin Eiffel-tornin tarina. Mutta koska emme näe niitä tai emme tiedä niiden
taustoja, ne jäävät meille vieraaksi. Silloin kun matkailemme uudessa ympäristössä,
vaikkapa juuri Pariisissa, katselemme tarkkaan ympärillemme, ihmettelemme ja vaikutumme.
Toki. Mutta joskus kun on kävellyt huomaamatta kymmeniä kertoja jonkin paikan
ohi, voi olla vielä häkellyttävämpää nähdä jotain, mitä ei ole ennen nähnyt ja
oivaltaa, mitä ei ole ennen oivaltanut.
***
Otetaanpa esimerkki. Piipahdan usein opastettavan ryhmän kanssa Turun Vähätorilla. Toria reunustaa kirjasto, Aurajoki ja Casagrandentalo, jonka alakerrassa on useita ravintoloita. Monet tuntevat ne nimeltä, Tårget, Mami, Carré, nimikyltit näkyvät helposti. Kierroksellani kehotan asiakkaita nostamaan katseensa vielä ylemmäksi. Yllättäen siellä lukee OMNIA VINCIT AMOR ja sen alla vuosiluvut 1588 -1904. Suurin osa pudistaa hämmentyneenä päätään. Vastako ne on siihen maalatut? No, ei aivan, yli 10 vuotta sitten.
Vaikkei osaisikaan latinaa, ymmärtää, että puhutaan rakkaudesta. Mutta harva tietää, mitä lause tarkoittaa. Aivan. Kaiken voittaa rakkaus. Hienot sanat. Entä sitten? Viittaako se johonkin? Kyllä vaan. Tästä alkaa tarina.
Casagrandentalon omistaa arkkitehti Benito Casagrande
perheineen. Noin 150-vuotias rakennus oli purku-uhan alla, kun Casagrande osti
sen ja kunnosti sen pieteetillä nykyiseen asuunsa 1980-luvulla. Myöhemmin hän
maalautti seinään lauseen Omnia Vincit Amor. Hänellä oli siihen syynsä. Rakkaus.
Rakkautta on hänelle lähemmin tarkasteltuna kolmea lajia:
kotiseuturakkautta, puolison rakkautta sekä hengellistä ja lähimmäisen
rakkautta. Signore Casagrande (häneltä löytyy italialaiset juuret) on jättänyt
puumerkkinsä Turkuun kunnostamalla ja entisöimällä lukuisia rakennuksia. Kotiseuturakkautta.
Nykyisen puolisonsa Benito on tavannut myöhemmin Vähätoriksi
ristityllä aukiolla (siis siinä missä seisomme). Tapaaminen oli kohtalokas, sillä
pariskunta on viettänyt jo 50-vuotishääpäiväänsä. Puolison rakkautta.
Hengellinen ja lähimmäisen rakkaus ovat yhteydessä
ensimmäiseen vuosilukuun 1588. Silloin alettiin rakentaa paikalle kirkkoa. Kirkko tuhoutui myöhemmin ja unohtui
aikakirjoista. Sen perustukset löytyivät kuitenkin arkeologisissa kaivauksissa muutama
vuosikymmen sitten. Samoille sijoille Casagrande perusti uuden kirkon, Pyhän
Hengen kappelin, jolla on puolestaan oma kiehtova tarinansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti